Rahajumala

Voi hyvänen aika, päätä särkee. Tiedän, että olisi pitänyt venytellä jo tiistaina. Nyt ei auta valittaa, täytyy niellä jumittuneen selän aiheuttama päänsärky muina miehinä. Mielelläni nielisin muutaman särkylääkkeen siinä mukana.
***
Viikon päästä torstaina olen Kreikassa. Olen käyttänyt siihen taas kaikki säästöni, mutta rehellisesti sanoen, nyt en halua enkä viitsi ajatella rahaa. Raha on helvetillinen asia. Maailma pyörii rahan ympärillä. Ärsyttää. Toisaalta, en minäkään rahattomasta elämästä nauti. Rahalla saa ja hevosella pääsee, kuten ”vanhakansa” sanoo. Se vain ärsyttää, että tämä vaihdon väline tuntuu saavan liian suuren osan ihmisten elämästä. Oli rahaa paljon tai liian vähän, aina se on ihmisten mielissä. Minusta on järkyttävää, että monet aloittavat hyvän elämän määrittelyn taloudellisesta toimeentulosta. Ihmiset ahdistuvat raha-asioista, eikä se ole heidän vika. (Syyt löytyvät aina muualta, kuin itsestä.)

Yritän olla ahdistumatta.
***
Pelmustin vaatekaapista kesävaatteita esille. Sovitin shortseja ja ensimmäinen silmäys peiliin oli shokki. Se on joka vuosi. "Voi hitto, olen kalpeaakin kalpeampi!" Reippaana tyttönä kipaisin kauppaan ja ajattelin nujertaa mokoman kalpeuden. Ostin itseruskettavaa voidetta. "Kevyesti sävytetty koostumus helpottaa levittämistä. Näet, missä kohdin voidetta jo on". Tämäpä helppoa, ajattelin. Seuraavaksi tulee tämän tarinan opetus. Levitin voidetta iholle, mutta olen kai perusväriltäni jo sellainen, että "kevyesti sävytetystä koostumuksesta" ei ole mitään hyötyä. Pitäisi siis oppia olemaan edes joskus itseensä tyytyväinen. Ei vain ihonvärin suhteen, vaan myös muuten.

Yritän oppia.