Tekosyitä

Edellisestä blokkauksestani on kulunut muutama päivä. En kuitenkaan ole koko ajan vain haaveillut Tobey Maguiresta. En ole viitsinyt avata tietokonetta. Kuvitelkaa, en ole viitsinyt! Minä, joka olen liiankin kanssa kiinni sähköpostissa ja internetissä. En edes yritä keksiä tekosyitä, miksi olen laiminlyönyt it-teknologian suomia vapauksia. En ole myöskään soittanut äidilleni aikoihin. En ole viitsinyt. Hän soitti minulle eilen ja sain kuulla moitteita. No, hänelle tietysti kerroin liudan tekosyitä miksi en ollut soitellut.

Äidille tekosyiden kertominen on lähes välttämätöntä. Muutaman kerran olen ollut totuuden torvi mutta siitä seuraa vain kohtuuttomasti eripuraa ja en jaksaisi sitä kovin usein. Mistähän se johtuu, että itsellenikään en aina ole rehellinen. Esimerkiksi lauantaina olin ajatellut lähteväni aamulenkille. Se olisi sopivasti viritellyt minua päivän musisointeihin.Yhdeksän aikaan aamulla satoi räntää. Niin, olisin tietysti lähtenyt lenkille, mutta satoi räntää. Olisin ollut erittäin halukas lenkkeilemään, mutta olosuhteet pakottivat minut jäämään kotiin. Tämä taitaa olla tekosyiden aatelia.

Ystävien suhteen olen ottanut rehellisen linjan. Jos en jaksa tai halua juuri sillä tietyllä hetkellä olla heidän seurassaan, kerron sen heille. Toivottavasti kukaan ei ole oikeasti pahoittanut mieltään. Se ei ole ystävien vika, jos haluan välillä olla yksinäni. (Niin, ihan kuin olisin supersuosittu ihminen ja minua vedettäisiin jatkuvasti kaikkiin suuntiin.) Mutta se vaan on sillä tavalla, että aina ei supliikki irtoa. Ei sitten millään. Tuppisuuna istuessani minun luullaan olevan vihainen. Muutaman päivän hiljaiselo kirvoitti kielenkantani lauantai-iltana hurjiin tilannekomiikan kielikukkasiin, ja siksi lienen hyvin tylsä ihminen seuraavat kaksi viikkoa.