Tampereella nähtyä

Olin pitkästä aikaa poissa kotoa.

Perjantaina istuin junassa kahdeksan tuntia, tuijottelin vilisteleviä maisemia ja näin lumen sulavan silmissä. Etelässä oli niin paljon enemmän kesä kuin täällä pohjoisessa. Näin mullasta nousseita kukkia ja sulaa vettä. Ihmeellistä.

Weeping willows esiintyi perjantai-iltana, seisoskelin ja kuuntelin. Lauantai vierähti kaupungilla. Iltasella saunoimme Rajaportilla. Kuumaa ja tunkkaista, mutta niin kovin rentouttavaa.

Pianisti kosketti, italialainen ruoka maistui. Samurai-näyttely oli juuri niin vaikuttava kuin etukäteen arvelin.

Viikonlopun parasta antia oli kuitenkin yhdessä vietetty aika ystäväni kanssa. Puhuimme, kuuntelimme ja olimme hiljaa. Söimme hyvin ja paljon. Juomispuoli jäi paljon vähemmälle ystäväni lääkekuurin vuoksi.

Kaikki oli niin hyvää.
Silti suru tunki läpi vaikken olisi halunnut.