Uskottavuus koetuksella

Olen saanut eräältä taholta palautetta tunnustuksistani. Musiikilliset paljastukseni kuulema nakertavat uskottavuuttani. Eihän ketään, joka kuuntelee kuntosalilla Eye of Tigeria, voi ottaa vakavasti! Höpöhöpö. Olin jo lapsena vakava. Minua vakavampaa ihmistä ei löydy, vitsitkin kerron ilme värähtämättä. Sitä paitsi, jos tunnustan rehellisesti pimeitä mielihalujani ja se ahdistaa jotakuta toista, niin siitä vain. Oikeastaan se kertoo enemmän tästä ahdistujasta kuin minusta. Ehkäpä hänellä on kaapissaan luuranko siltä ajalta, jolloin hän katsoi kaikki (noin sata) Rocky elokuvat innosta pihisten...

Uskottavuus tuntuu olevan naisilla yleinen riesa. Vaikka itse olisi päässyt siihen tilanteeseen, että on luottavainen itseensä eikä nöyristele turhaan, tulee joku viisastelija päsmäröimään. Hiusten väri, hameen pituus, äänen korkeus, nauru, puhetyyli...jossakin on aina vikaa, eikä uskottavuuspisteitä ropise. On ihan sama miltä nainen näyttää tai mitä hän sanoo, ei riitä.
***
Tänään tein suursiivouksen, että olisin hyvä nainen. Enkä leikkaa lyhyttä tukkaa. Ai niin, pitkillä hiuksilla kalastellaan niitä ylimääräisiä pisteitä...