Uutispuuroa
Ihmiset puhuvat, että maailma on raaistunut ja media suoltaa karmivia juttuja heidän aamiaispöytäänsä. Ei voi lukea lehteä, ettei joku olisi tapettu tai ryöstetty. Tv:stä tulee jatkuvasti uutisia pommi-iskuista tai kerrostalojen piiritystilanteista. Enpä tiedä, olemmeko me kuitenkaan niin erikoisia, että olisimme keksineet kaikki kauheudet vasta viime vuosina. Jos lukee noin sata vuotta vanhoja (tai vähemmänkin riittää) sanomalehtiä, niin voi todeta, että kaikki on keksitty jo silloin. Ei siis mitään uutta 2000-luvulla.
Rapiat sata vuotta vanhat uutisjutut ovat oikeastaan paljon rehellisempiä, kuin nykyään. Niissä asiat kerrotaan hyvin värikkäällä kielellä, eikä lukijoita säästellä. Murhamiesten teot kerrotaan yksityiskohtaisesti ja samalla tekijä toivotetaan kärsimään ansaitusti rangaistustaan. Vankikarkurien matkaa seurataan kuin dekkaria ja tavallinen kansa osallistuu aidosti ja kiinnostuneena. Isoäitini kertoi, että Kyllikki Saaren murhaajan uskottiin piileskelevän milloin missäkin päin maata ja kerran tuon (oletettavasti) miehen leiripaikka oli löytynyt heidän takametsästä, jossa oli koko kylän laidunmaita. No, siellä samaisessa takametsässä on piileskellyt muitakin lainkarttajia aina sen mukaan, mikä tapaus on lehdissä ollut pinnalla...
Myös onnettomuudet raportoitiin lehdissä hyvin perusteellisesti. Muuan maalaistalo oli ollut polttamassa pellonpientareita ja joukossa ollut pieni poika oli saanut tulen vaatteisiinsa. No, hän oli ehtinyt palaa jo pahasti ennen kuin tuli saatiin taltutettua. Lehti kertoo, että kun poikaa kannettiin tupaan, niin ”lihat irtosivat jaloista”. Sisällä poika pyysi juotavaa ja ”yrittäessään juoda, leuka putosi irti”. Loppuun todettiin yksikantaan ”Surkeaa.” Nykyään uutiset ovat lastenleikkiä, ainakin ilmaisultaan. Esimerkiksi tämä em. juttu on ihan oikeasti järkyttävä tapahtuma. Jos lukisin sen tämän päivän lehdestä, en tulisi ajatelleeksi tarkemmin koko tilanetta, koska siinä todennäköisesti vain kerrottaisiin pienen pojan kuolleen tapaturmaisesti. Tuskin edes huomaisin koko uutissähkettä.
Rapiat sata vuotta vanhat uutisjutut ovat oikeastaan paljon rehellisempiä, kuin nykyään. Niissä asiat kerrotaan hyvin värikkäällä kielellä, eikä lukijoita säästellä. Murhamiesten teot kerrotaan yksityiskohtaisesti ja samalla tekijä toivotetaan kärsimään ansaitusti rangaistustaan. Vankikarkurien matkaa seurataan kuin dekkaria ja tavallinen kansa osallistuu aidosti ja kiinnostuneena. Isoäitini kertoi, että Kyllikki Saaren murhaajan uskottiin piileskelevän milloin missäkin päin maata ja kerran tuon (oletettavasti) miehen leiripaikka oli löytynyt heidän takametsästä, jossa oli koko kylän laidunmaita. No, siellä samaisessa takametsässä on piileskellyt muitakin lainkarttajia aina sen mukaan, mikä tapaus on lehdissä ollut pinnalla...
Myös onnettomuudet raportoitiin lehdissä hyvin perusteellisesti. Muuan maalaistalo oli ollut polttamassa pellonpientareita ja joukossa ollut pieni poika oli saanut tulen vaatteisiinsa. No, hän oli ehtinyt palaa jo pahasti ennen kuin tuli saatiin taltutettua. Lehti kertoo, että kun poikaa kannettiin tupaan, niin ”lihat irtosivat jaloista”. Sisällä poika pyysi juotavaa ja ”yrittäessään juoda, leuka putosi irti”. Loppuun todettiin yksikantaan ”Surkeaa.” Nykyään uutiset ovat lastenleikkiä, ainakin ilmaisultaan. Esimerkiksi tämä em. juttu on ihan oikeasti järkyttävä tapahtuma. Jos lukisin sen tämän päivän lehdestä, en tulisi ajatelleeksi tarkemmin koko tilanetta, koska siinä todennäköisesti vain kerrottaisiin pienen pojan kuolleen tapaturmaisesti. Tuskin edes huomaisin koko uutissähkettä.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home