Työläisen mentaliteetti ja itsetunto

Kasasta löytyi sitaatti kirjoituksestani ja juttua julkituodusta tyhmyydestäni. Kyllä nyt kelpaakin olla itsetunto kohdallaan, kun tuolla tavalla noteerataan ja hyvänä pidetään.

Kasan Jussi haluaisi nähdä työnsä konkreettisen tuloksen, käännetyn kirjan hyllyssä valmiina. Itse olen tehnyt erotyötä konkretiasta jo vuosien ajan siinä täysin onnistumatta. (Käsi)työläisen mentaliteetin omaavana ihmisenä esseiden, artikkeleiden ja teorioiden vääntäminen ei yksinkertaisesti tunnu yhtä hyvältä kuin omin käsin konkreettisen esineen suunnittelu ja valmistus. Toki voin soveltaa osia, kuten kärsivällisyyttä myös kirjoittamisen puolelle, mutta samanlaista tyydytystä kuin käsin tekemisestä en valitettavasti kirjallisista hengentuotteistani ole koskaan saanut.

Lähisuvussamme ei ole ketään varsinaista aivotyöntekijää. Hyvällä katsotaan jos tekee "ruumhillista työtä", josta jää konkreettinen jälki. Yliopisto-opintojani on karsastettu, alaan liittyviä töitä pidetty "helppoina" -jos töinä lainkaan. Kyllä siinä ammatillinen itsetunto alkaa vahvemmallakin horjua.

Hetkellistä helpotusta konkretian kaipuuseen saan tällä hetkellä remontista. Mikä onni ja autuus on pähkäillä ja miettiä mittoja, suunnitella ja saada aikaan jotain näkyvää.

Tällä hetkellä aikaansaatua: erittäin näkyvä matto makaa eteisessä kaikessa 90 kilon painavuudessaan. Odottaa jotakuta vahvaa kantamaan portaat ylös.