Lumen keskeltä nousee vihertävä haave

Takapihallamme on muutaman neliön läntti. Sinne voisi suunnitella puutarhan. Mutta sitä rajoittavia tekijöitä on ainakin kolme. Nimittäin heikko valo, köyhä maaperä ja minä, onneton humanisti.

Pihamme näyttää säälittävältä joutomaalta. Sammalen peittämältä alueelta löytyy kolme unohtunutta pensaanräähkää ja tiilikasa, joka on kai ollut olevinaan grilli. No, onneksi piha on suurimman osan vuodesta lumen peitossa.

Luen mielelläni puutarhakirjoja ja alan lehtiä, haaveilen milloin mistäkin perennasta, mutta käytännön hommissa menee luu kurkkuun. Ensi kesänä jälleen huomaan seisovani pihalla lapio kädessä, ties mikä taimi toisessa ja ihmetteleväni mitä olinkaan tekemässä. Viime kesänä nypin innoissani kaikki sitä edeltävänä kesänä istuttamani taimet rikkaruohoina pois.

Pitäisi olla joku vanha, taitava ihminen opastamassa. Neuvomassa kädestä pitäen kuinka niitä taimia koulitaan, mikä kasvi viihtyy missäkin. Koska tällaista ihmistä ei ole, on opeteltava jälleen ensi kesänä yrityksen ja erehdyksen kautta. Mukavaa.