Politiikkaa ja kiirettä

Kiireestä on tullut muotia. Tänään Kalevassa muuan mies kertoo opiskelevansa, tekevänsä töitä ja viettävänsä aikaa kahden lapsensa kanssa. Yöunet jäävät kuulema vain muutamaan tuntiin, mutta ”pää kestää” sen. Tietysti hänellä on mahdollisuus tähän kaikkeen, koska vaimo hoitaa kodin. Eniten kuitenkin ihmettelen ihmisten oman kiireisyytensä mainostamista. Tuleehan sitä itse kenenkin joskus kerrottua omia töitään, mutta täyden kalenterin esittelyssä on aina jotain outoa. On kivaa, kun on niin tärkeä ihminen, että pitää olla monessa mukana. On muodikasta, kun burn out vaanii olan takana. On kivaa ja egoa kohentavaa kertoa olevansa hyvä vanhempi, vaikka tekee niin paljon muitakin asioita. Ja ”pää kestää”. Entäpä ne, joilla ei kestä. Ne, jotka haluavat vain olla perheensä kanssa, opiskella rauhassa tai tehdä töitä omien voimiensa mukaan. Enpä tunne montaa, jotka arvostaisivat ihmistä, joka rehellisesti haluaa välillä laiskotella tai nukkua normaalit yöunet.
***
Lopuksi olen vielä poliittisesti aktiivinen ja kirjoitan hieman siitä. Tampereella ollessani päädyin ystävieni kanssa kahvilaan, jossa kävi ilmi, että olimme mukana ”kokoomuskahveilla”. Istuimme tyytyväisinä kupposten kanssa pöytään ja ihmettelimme, kun maamme poliittinen kerma hyöri ympärillä ja nuoret broilerit liehittelivät puolueen auktoriteetteja. Sitten muuan ylipirteä nainen astui pöytämme eteen ja kyseli olimmeko tulleet kokoomuskahveille. Siinäpä meni jokaiselta kahvi hengityselimiin. Ystävällisesti hymyillen kieltäydyimme kunniasta...Eipä täti aavistanut, mitä mieltä heistä oikeasti olemme...