Hukutan kaukokaipuuni kahvimukiin

Kärsin jatkuvasta kaukokaipuusta. Ehkä kärsimys on väärä sana kuvaamaan tilannetta.Kärsimys alkaa varsinaisesti siinä vaiheessa, kun raha loppuu. Eli kutakuinkin kotiovella...

Olen ollut taas niin pitkään aloillani, että pieni maisemanvaihdos alkaa tuntua välttämättömältä. Melkein mikä tahansa maailmankolkka kävisi oikein hyvin. Viime aikoina Espanja on ollut usein mielessä. Espanjan kieli on hieman ruosteessa ja sitä pitäisi terästää...Toisaalta, jos menen Barcelonaan niin siellä puhutaan jotain ihan muuta, kuin espanjaa. Espanjan kielellä pärjäisi tietysti myös Kuubassa. Tuo maa on jo monta vuotta kiehtonut minua, en tiedä miksi. En ole innokas rantaihminen, mutta liekö tässä tapauksessa ne valkoiset hiekkarannat syynä...Takuuvarmaa hiekkarantaa löytyisi ainakin jostain päin Polynesiaa. Jokin aika sitten suunnittelin ratsastusretkeä Mongoliaan. Se ei ole enää tämän hetken ykkösjuttu, mutta en vielä unohda sitä kokonaan. Muita pidemmän aikavälin suunnitelmia on, että voisin asua Kreikassa tovin ja pääsisin taas New Yorkiin.

Ainoa ongelma suunnitelmien toteuttamisessa on siis raha. Niin, vaikka luulisi sitä jo nykyaikana kaikilla olevan. Suunnitelmia on hyvä olla, jos yhtäkkiä koen äkkirikastumisen. Helpotusta akuuteimpaan kaukokaipuuseen saa, kun juo kahvia Myyrä-mukista, jonka ostin pari vuotta sitten Prahasta. Tescon tavaratalossa oli kokonainen Myyrä-osasto! Tämän mukin arvoa ei rapista edes se, että nyt näitä samaisia astioita saa myös lähes jokaisesta Suomen puodista. Valtameren taakse haikailessani otan kahvituopposen, jossa lukee klassinen ”I (sydän) NY”.

Jaahas, nyt on tyydyttävä käymään vain Tampereella... sinnekin menen vasta parin viikon päästä.

***
Pieni huomio urheilusta: Jos joku vielä joskus rohkenee väittää, ettei ratsastus ole liikuntaa saati urheilua, tekee suuren virheen. Kehotan menemään tunniksi harjoittelemaan perusratsastusta eli istuntaa ja muuta ”leppoisaa”. Katsotaan sen jälkeen uudestaan...