Ajatuksia

Kuten Tuuba totesi aiemmin, kirjoittaminen selkiyttää ajatuksia vaikka kaikkea päässä liikkuvaa ei kirjoittaisikaan. Joskus ihmettelen omia ajatuksiani. Mitä kaikkea turhaa päässä pyöriikään ja miten outoja aasinsiltoja sitä itselleen tekee asiasta toiseen.

Tänä aamuna olin lenkillä ja näin koiranpaskan keskellä pyörätietä. Siitä tuli mieleeni kissanruuat ja samalla aloin mietiskellä, että miksi niihin purkkiruokiin on laitettu niin paljon jotain ihmeellistä hyytelöä eikä varsinaista ruokaa nimeksikään. Sitten päässäni alkoi soida Sanna Kurki-Suonion biisi ”Ei musta”. Sen tahtiin oli hyvä juosta.

Ajatusta pyykinpesusta ja siitä, miten aikuinen ihminen voi liata vaatteita niin nopeasti seurasi monenmoista hölynpölyä. Jostain ihmeestä mieleeni tuli lukioaikainen englannin aine. Muistaakseni kirjoitin jotakin nuorten äänestysaktiivisuudesta. Mahtoi olla opettajalla hauskaa lukiessaan kirjoitelmaani. Olin nimittäin käyttänyt kautta linjan vomit –verbiä, en suinkaan vote –verbiä. Eihän itsensä munaaminen ole pahinta, mitä maailmassa voi tapahtua. Varsinkin, jos itse sen myös tajuaa. Näin ei käy kaikille. Ystäväni mies kertoi pikkupoikana tehneensä Säästöpankin piposta itselleen kommandomallin leikkaamalla siihen silmien ja suun reiät. Tämä viritelmä päässään hän meni ostamaan paikallisesta pilipalikaupasta paukkupommeja. Jostain syystä myyjä oli nauraa virnistellyt, vaikka sen olisi pitänyt olla totinen paikka. Olihan siinä naamioitu mies tiskin toisella puolella ostamassa pommeja.

******

Jälleen yksi huomio talvesta. Postimyyntifirmat lähettelevät jo kesäkuvastojaan. On vain niin vaikea tietää vielä tässä vaiheessa miellyttääkö punainen vai musta hame... sitten kesällä. Kesävaatteet ovat joka tapauksessa hyvin epävarma sijoitus, koska varsinaisia hellepäiviä on Suomen kesässä yksi tai neljä ja jokaisena päivänä ukkostaa vähintään puoli vuorokautta.