Kurkkaus ja kiitos

Avasin koneen ensimmäisen kerran kahteentoista päivään. Hetkinen, mitenkäs tämä taas toimikaan?

Joulu oli kaunis ja rauhallinen. Nyt tulee puuttellinen kiitoslitania:
Kiitos miehelleni elokuvista ja musiikista. Kiitos äidille jouluruoasta, kiitos veljenpojille elämänilosta. Kiitos veljelleni ja hänen vaimolleen oudosta tikkukaramellista, jonka sisällä oli oikea skorpioni ja maistui tequilalle. Kiitos anoppi nahkatumpuista, niitä tarvitsee täällä pakkasessa. Kiitos tyttärelleni jouluisesta rasiasta. Kiitos ystävilleni Tampereelle, erityiskiitos ystävättärelleni tapetoinnin onnistumisesta!

Voisin jatkaa listaa vielä vaikka kuinka, mutta enpä taida. Sen sijaan hiippailen alakertaan, yritän ratkaista tyttäreni kanssa ps2:n Kuninkaan paluu-pelin Pelennorin kentän arvoitusta. Siis miten tappaa olifantti, jos sitä ei voi ampua? Juuri sopivaa ajankulua joulunajaksi. Niin, ei se vielä ole ohi! Loppiaiseen on vielä melkein viikko.

Tänään sitten paukutellaan raketteja ja valetaan tinoja, eikös juu?