Joutavanpäiväistä jorinaa lauantaipäivän kuluksi

Inka näyttää viihtyneen legendaarisessa 45:ssa perjantaina. Minulla viime baari/kännikerrasta on jo niin kauan, etten enää edes muista milloin se oli. Viime kesänä yritin istua jossain jonkin aikaa, totesin ettei onnistu ja lähdin kotiin. Jos tuo, että lähtee kahden aikaan kotiin (ks. alla) on merkki vanhaksi tulemisesta, niin itse taidan olla jo siinä iässä, että pitäisi täyttää elintenluovutuskortti ja suunnitella hautajaisia.

Muutamia vuosia sitten olin täysin alkoholiton vuosien ajan. Se aiheutti suurehkoa hämmentyneisyyttä ihmisissä, ja se etten ollut raskaana, kuskina tai krapulassa lisäsi ihmettelyä entisestään. Joka ikinen kerta selittäessäni kieltäytymisiäni oloni oli äärimmäisen vaivautunut ja tunsin itseni hirmuisen epäkohteliaaksi kieltäytyessäni tarjotuista juomista. Kännäys lienee osa suomalaisuuden normistoa, jonka mukaan on elettävä, mikäli mielii kuulua joukkoon.

***
Unessani sekoittuivat Gangs of New York ja Matrix, mukana oli myös hieman Terminator 2:sta. Ripaus unille tyypillistä surrealismia ja voilá, öinen helvetti oli valmis. Onneksi en ole nähnyt Kill Billiä. Se olisi ollut liikaa, luulen.