Joulustressi

Joulustressi on jo minunkin ovella. Ei, nyt ei ole kyse siivouksesta, leipomisesta tai lahjoista. Minulla on stressi lumesta. Kurkkua kuristaa, kun vain katson ulos; Musta maa ja vesisade. Pidän vuodenaikojen vaihtelusta ja myös syksystä, mutta ylipitkä syksy on ihmiselle ihan liikaa. Mummu sanoi, että Antinpäivän vesisade tietää lunta vasta Tuomaanpäivän tienoilla. Mene ja tiedä, kun nyt vain tulisi sitä lunta. Ja pakkastakin mielellään.

Nämä muut mainitsemani joulustressin aiheuttajat ovat kaikesta huolimatta todellisia, vaikka toistaiseksi olen onnistunut välttelemään niitä. Sain niistä pienen aavistuksen, kun erehdyin eilen menemään Citymarketiin ja tänään ”häävimmän väen kauppaan” eli Stockmannille. Ihmiset kulkevat hyllyltä toiselle kärryjensä kanssa kuin tavarajunat asemalta toiselle. Massan mukana on pakko velloa eteenpäin, ei ole varaa ryhtyä itsenäiseksi kulkijaksi. Kassajonossa sitten viimeistään otetaan naisesta tai miehestä mittaa. Jonotusta ja jonotusta, lapset itkevät, vanhemmat huutavat, vanhukset valittavat. Minä huokaan ja pyyhin hikeä otsalta; Halusin vain ostaa jatkojohdon jouluvaloja varten. Joulukuu on vasta alussa ja meno muistuttaa jo nyt maailmalopunmeininkiä.