Opettajien huone

Kouluaikana opettajien huone oli jotenkin karmiva paikka. Sinne ei kenellä tahansa koululaisella ollut asiaa. Vain tosi pahikset tai tosi hyvikset pääsivät näkemään elämää suljettujen ovien takana. Tavallinen koululainen saattoi vain arvailla, mitä siellä välituntisin tapahtui. Kahvia ne ainakin joivat, koska jokainen ovenavaus päästi käytävään tunkkaisen kahvintuoksun.

Viime vuosina minulle on selvinnyt, mitä opettajien huoneessa tapahtuu. Eipä oikeastaan mitään. Ei mitään sellaista, mitä voisi kuvitella. Siellä aikuiset muuttuvat 15 minuutin ajaksi teineiksi. Kun ovi käytävään sulkeutuu alkaa naurun kikatus ihan älyttömille jutuille, juodaan kahvia, nauretaan lisää, kopiokoneen äärellä muistellaan viikonlopun bileitä:
”Joo mulla oli hirvee krapula” johon toinen vastaa ” Joo niin mullaki, se on kato just sillon ku se alkoholi palaa verestä niin se on pahin”. Ihan totta, aikuiset ihmiset työpaikalla!

Ehkä minulla on jokin kumma päähänpinttymä opettajista. Ehkä en osaa suhtautua heihin ihmisinä, vaikka itsekin leikin muutaman tunnin viikossa opettajaa ja muutamat ystävistäni ovat opettajia. Minulle opettajat ovat yhä siellä norsunluutornissa keikkuvia ikivanhoja tiukkiksia, jotka sulkeutuvat salaisten ovien taakse välitunneiksi. Toisaalta, nyt kun minulle on paljastunut tämä ovien takainen maailma, niin meni sekin jännitys sitten siinä....