Sopeutumisesta

Teoriaa mietiskelen.

On nimittäin niin, että kulttuuriekologi John W. Bennett väittää kulttuurisesti määriteltyjen tarpeiden muokkautuvan ihmisen työn kautta saatujen hyödykkeiden kautta. (Nykyään työn ja hyödykkeen välillä on raha.) Nämä tarpeet puolestaan vaikuttavat teknologiaan, joka puolestaan on määräävässä asemassa suhteessa ihmisen strategiseen toimintaan (eli teknologia vaikuttaa päätöksentekoon).

Tätä mietin ja sovelsin sitä eiliseen Clooneyn tähdittämään myrskykuvaan (joka oli katastrofi ensi sekunneilta lähtien).

Kuvassa kalastajat lähtivät kauas merelle kalastettuaan lähivedet tyhjäksi (tulee myrsky, mutta tämä ei ole tässä nyt se pointti). Kalaa he eivät kalasta syödäkseen, vaan saadakseen rahaa, jolla ostaa hyödykkeitä. Nämä hyödykkeet (jotka minun mielestäni syntyvät resursseja käyttävän ihmisen tarpeista ja toiveista, tosin nykyään on paljon myös turhakkeita) muodostavat tietyn tavoiteltavan elintason, eli tavallaan muokkaa tarpeitamme.

Jotta tarpeet saadaan tyydytettyä, tarvitaan teknologiaa, kuten tehokkaampia kalastusvälineitä ja suurempia aluksia, joilla päästä kauemmas isojen kalojen perään. Näin teknologia (johon katson kuuluvaksi myös lainsäädännön ja muut makrotason vaikutteet) todellakin vaikuttaa päätöksentekoon suoremmin ja voimakkaammin kuin ekologiset tekijät.

Mikäli strategisen toiminnan palautevaikutukset ovat positiivisia (miten se ikinä sitten määritelläänkään), tapahtuu kulttuurista sopeutumista. Eilisen myrskykuvan kalastajat eivät sopeutuneet, joten tuli kuolema ja sitä kautta taloudellinen katastrofi heidän perheilleen.

Eipä sopeutuneet he. Entä me?