Ei saa antautua

Aamu-tv:ssä kolmosella horistiin kummia. Unenpöpperöisenä en täysin ehkä ymmärtänyt mistä puhuttiin tai sitten ymmärsin, mutta en halua uskoa. Huttusen Heikki nimittäin puheli parrakkaan kansanedustajan kanssa nyky-yhteiskunnan tilasta. Kansanedustaja totesi työuupumuksesta ja masennuksesta, että niissä on pitkälti kyse myös ihmisen omasta asenteesta. Ahaa! Tässäkö ratkaisu mielenterveysongelmiin? Sinäkin masentunut ja ahdistunut ihminen siellä jossain yhteiskunnan rattaiden puristuksessa; muista asenne!

Itse taistelen lähes epätoivoisena (asenteella?) tulevaa kaamosmasennusta vastaan. Aseina taistelussa pimeyttä vastaan minulla on asenteen lisäksi kirjoittaminen. Toisinaan Kajon horinat hymyilyttävät. Tänä aamuna entisenä Tampereen asukkina huvitti tämä:

AVARUUSMETSO
Ihmismieli on sanoin kuvaamaton. Esimerkiksi Tampereella on kirjastotalo, joka ilmasta katsottuna näyttää kuulemma metsolta (Tetrao urogallus). Eräistä on hienoa kun kirjasto näyttää avaruudesta kanalinnulta. Eräitä ei ilmeisesti yhtään haittaa, että maasta katsoen samainen rakennus näyttää palleatyrältä (hernia phrenica). Terveisiä vaan kaikille niille monille astronauteille ja kosmonauteille, joilla on tilaisuus ihailla Tampereen kaupunginkirjastoa avaruudesta käsin. -Me täällä Tampereella yritämme pärjätä sen tyrävision kanssa.
(Kajo, Markus. Kettusen kootut, WSOY 1999. s. 203.)

Tuohon voisi lisätä vielä taikonautit. Ja sen, että Kajon kirjoittama blogi voisi olla perin piristävää luettavaa kaikkien näiden masennus- ja terapialokien maailmassa.


ps. Ihmiseloon ei loppujen lopuksi riitä että hymyilyttää. Pitäisi olla intohimoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ne tässä vaiheessa talvea alkavat ensimmäisenä kadota. Kohta olen kuplassa yksikseni, turtana. Täytynee taistella vahvemmin. Mistä voimat?