Lukemisesta ja sen keskeyttämisestä

Minulla on tapana jättää kirjat kesken. Tämä puolestaan ärsyttää monia. Itse en näe siinä mitään pahaa. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi tuhlata aikaansa aloittamaansa kirjaan, jos se osoittautuu -jos ei täysin lukukelvottomaksi - niin aivan liian usein valitettavan pitkäpiimäiseksi jaaritteluksi. Keskeyttämieni kirjojen joukossa on myös tukuttain hyviä kirjoja, joita en vain jostain syystä saa luettua loppuun. (Kuten Sinuhe, josta viimeiset 30 sivua jäivät lukematta joskus viime vuosituhannen puolella.)

Sen lisäksi, että säästän aikaa, voin sopivassa paikassa antaa itsestäni mielikuvan kirjallisuutta harrastavana ihmisenä. "..minullakin on tuo Dostojevskin Karamazovin veljekset luettavana par'aikaa..." (jo vuodesta 1997). Luettavana olevien (ei siis keskeyttämieni!) kirjojen määrää en enää edes tiedä.

Hämärällä tavalla minusta tuntuu, että olen ikään kuin jotain suurta, ihmeellistä ja tavallaan inhimillistä jatkumoa, mikäli en lue kirjoja loppuun. On turvallista leijailla jatkumossa. Joskus jäävät myös elokuvien loput katsomatta (nukahdan).

Viimeisin loppuun asti lukemani kirja oli maaginen scifi-kirja "Kivi-paperi-sakset". Olin koko ajan aivan pihalla, sillä en tunne animea, japanilaisuutta tai idän mystiikkaa kuin pinnallisesti. Silti lukukokemus oli antoisa -huolimatta siitä, että luin kirjan loppuun.