9.5.07

Virallinen kesä

Vapusta on jo hyvinkin viikko aikaa ja vuotuinen vappuflunssa alkaa olla takana. Se on sellainen lyhyt ja kiukkuinen, toisin kuin tavallinen flunssa, joka nävertää vähintään pari viikkoa. Nyt aivot kuolettavaa tahmeaa oloa ja nuhaisen kuumaa hengitystä ei kestänyt kauan.

Vapun juhlinta ylipäätään on melko tylsää. Aina sama kaava. Mutta olen niin säälittävä ryhmäpaineen alla, etten uskalla ehdottaa rutiineihin radikaaleja muutoksia. Miksipä siis valittaa. Räntäsade, kuohuviini, piknik, viinaksia eri muodoissa, räntäsade jatkuu, bileet, lisää juomia, lopullinen väsähtäminen jo ennen puolta yötä... Ja seuraavana päivänä flunssa. Lapsena vapussa oli enemmän viehätystä. Silloin alkoi kesä ja ostettiin kioskilta jäätelö. Ei haitannut, vaikka satoi räntää.

Ehkä onkin niin, että todellisuudessa taidan olla hyvin epäsosiaalinen ihminen. Sitä piirrettä en kuitenkaan kerro kenellekään. Siitä ei kannata puhua ainakaan työhaastattelussa. Niissä tilanteissa jokainen on ulospäin suuntautunut, sosiaalinen, kaikkien kanssa toimeentuleva, iloinen, tehokas, oma-aloitteinen, sellainen super-ihminen. Super-ihmisellä ei ole huonoja päiviä. Luulen.

Sellaiset ihmiset eivät katso unettomuuteen härkärodeota. Eivät tunnusta sitä. Varmasti.

5 Comments:

Blogger Mauri said...

"heitä itses härjän pääll´, kyllä härkä vie sut mäen pääll´"...

Se toinen vapunviettotapa lienee se, että ei käy sitten missään. Katselee vain ulos ikkunasta ja miettii, miten kaikki (tietysti juhlimassa olevat) siellä vappusäässä pärjäävät. Oikein tyytyväinen ei voi olla tuohonkaan vaihtoehtoon. Joten teki mitä hyvänsä, aina ihminen on tyytymätön.

Kiva että olet jaksanut jatkaa blogikirjoittelua.

10:59 ip.  
Blogger Inka said...

Toki jaksan kirjoitella. Väliin on vain pitänyt kirjoitella vakavamielistä tiedettä. Ja sitten olla kirjoittamatta yhtään mitään.

4:40 ip.  
Blogger Mauri said...

Vakavamielinen tiede on sen verran haastava tyylilaji, että ei ehkä samaan aikaan muuta jaksa kirjoittaakaan.

Minut taas on vetänyt vakavaksi enemmänkin nämä kosteat kevätsäät, ulkona kun työskentelen tällä hetkellä.

Yleensä olen sitä mieltä, että raskas ruumiillinen työ on korkealentoisten ajatusten suurin vihollinen.

8:13 ip.  
Blogger Inka said...

Sateiset säät rassaavat, mutta on niissä näin keväällä jotain hyvääkin. Tunti sitten olin vielä metsässä hepan kanssa ja kyllä kelpasi sateen jälkeen siellä köpötellä. Raikas ilma, vähän jo kesän tuoksu. Ei sellainen tunkkaisen märkä, kuollut syksy.

10:48 ip.  
Blogger Mauri said...

Joo, raikas ilma kyllä. Mutta tulee mieleen se märän hevosen ominaishaju.... joka saa astmaatikon välittömästi oireilemaan jo pelkästä muistista. Satulasta näkee kyllä kauaksi, mutta toisaalta voi tipaahtaakin aika korkealta. Joskus olen kokeillut, en tippumista tosin.

12:17 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home