Nolo juttu

Naapurinsetä ystävällisesti huomautti, että neidin takavalot eivät autossa pelaa. Minä kilttinä ihmisenä ajoin siltä istumalta huoltamolle. Kuka sitä nyt pimein lyhdyin tässä kaamoksessa ajaa.

Sisällä huoltamossa minua oli vastassa kolme henkilöä. Sellaiset ei-merkkihuoltamot ovat siitä mielenkiintoisia paikkoja, että siellä ei oikein tahdo erottaa kuka on asiakas ja kuka työntekijä. Suunnistin pöydän ääreen, jonka oletin olevan asiakaspalvelutiski. Kerroin että takavalot ovat pimeänä.

Auto ajettiin sisälle, sanottiin, että otappa tyttö kahavia tuosta termarista. Käskystä otin, pieneen muovimukiin. Istuskelin hetken renkaiden keskellä mustaa kahvia juoden, ja sattumalta kuulin hallista, että kylläpä näyttää valot pelaavan. Vilkaisin huoltohalliin, ja siellä oli Auton ympärillä viisi miestä ihmettelemässä; kyllä ne pellaa, hyvin pellaa.

Minä nolona menin kysymään, että löytyykö vikaa. No ei löydy, mutta yhden polttimon voisi vaihtaa. No hyvä että edes jotain! Polttimon vaihto maksoi 2 euroa -ja taas oli huoltamon pojilla hauskaa.