18.9.06

Tulevaisuuden haaste

Siitä on ainakin kuusi vuotta, kun silmiini osui lehtijuttu leijasurffauksesta. Hieno laji,haluaisinpa oppia, ajattelin. Samaa ajattelin taas eilen, kun kävin meren rannalla katselemassa aallokossa ja ilmassa kieppuvia hurjapäitä. Pari vuotta sitten Rodoksella näin yhdellä silmäyksellä niin paljon taitavia leijailijoita, että en tiennyt mihin oikeastaan olisin silmäni suunnannut. Kaikki se ympäröivä tunnelma, tuuli, aurinko, aallot, sininen meri vakuuttivat minut niin, että joskus vielä aion opetella tuon lajin. Tulevaisuuden suunnitelmia siis on.

Toisaalta, luultavasti minusta ei olisi tuohon puuhaan. En selviäisi alkujännityksestä koskaan niin pitkälle, että surffaus muuttuisi hauskaksi. Ja toisekseen, tulen merisairaaksi jo Hailuodon lautalla ja olen varma veden alla vaanivasta tappajahaista.

4 Comments:

Blogger Tuuba said...

Tulin merisairaaksi pelkästä katsomisesta...
Tuon sijaan voisi harkita kutomista. Olisi hienoa osata tehdä lapaset. Tuubasta tulee neuleblogi! Jee!

11:39 ap.  
Blogger Inka said...

Saako tehdä muitakin käsitöitä? Kutominen on hidasta. En koskaan jaksa tehdä kuin yhden lapasen tai sukan. Yksi villapaitakin on ollut jo kymmenisen vuotta työn alla. Tiedä sitten näiden tämän hetkisten tinalankatöiden nopeasta edistymisestä, mutta nyhrään silti sellaisia.

6:53 ip.  
Blogger Tuuba said...

Ahaa! Sinullakin on kaapissa tuollainen yhden lapasen historia.. Minulla myös. Kudoin vaaleansinisen villalapasen vuonna 1985. Siitä tuli epämuodostunut ja valtavan kokoinen. Samaan aikaan isoisäni halkaisi sormensa halkomakoneessa, ja kas! kutomani lapanen istui hänen kipsattuun ja turvonneeseen käteensä kuin valettu. Toista lapasta en koskaan saanut valmiiksi.

8:10 ap.  
Blogger Mauri said...

Halkomakoneonnettomuus kirpaisee kummasti mieltäni! On aika koputtaa puuta... Minäkin olen kutonut joskus jotain, nimittäin koulussa ala-asteella jouduin tekemään pakollista pannulappua. Yritin tehdä siitä nelikulmaista. Alku meni hyvin, mutta aina toista laitaa lähestyessä pannulappu kapeni ja kapeni - kunnes lappu oli saanut kolmion muodon. Purin teoksen useaan kertaan, mutta alkuperäinen muoto säilyi siitä huolimatta. Ilmeisesti lappu halusi sellaiseksi...

10:25 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home