Kind of Monster

Jo parin päivän ajan päässäni on soinut Motörheadin biisi Fast and Loose. Parempiakin vaihtoehtoja olisi olemassa.
***
Puhuin miehen kanssa, joka vakaasti väitti, että muutun hirviöksi heti, kun täytän kolmekymmentä vuotta. Se kuulema tapahtuu väistämättä kaikille naisille ja vaikka kuinka sitä yrittäisi välttää, ei auta. Sanoin, että en usko muuttuvani yhdessä yössä tästä hullummaksi. En kai ollut tarpeeksi vakuuttava, kun mies jatkoi, että kolmikymppisaamuna huomaisin haluavani omakotitaloa ja koiraa.

Jaa, että se ei sitten olisikaan sen kummempaa. Talo ja koira. Vaikka arvostan tiiviin asumisen ja yhteisön tuomia etuja sekä huolettomuutta, olen silti halunnut taloa siitä lähtien, kun muutin maalta pois. Ja koira on ihan jees, jos kissat vain sen hyväksyvät laumaansa.

Mies jatkoi kauhukuvien maalaamista. Jossain vaiheessa vaatteeni muutuisivat beigen värisiksi ja kengät käytännöllisiksi. Tosin hulvattomimmillani pukisin ylleni Marimekon värikkäitä kaapuja.Enkä haluaisi enää matkustaa, en käydä missään kodin ulkopuolella...
***
Nyt voisin mennä ulos aurinkoon nautiskelemaan sellaisesta elokuusta, kuin maalla yleensä oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Aurinko paistaa kuumasti, ruoho kellastuu, piikikkäät korret pistelevät paljaita jalkoja ja heinäsirkat sirittävät hurjasti loppukesän merkiksi.