Kyläelämää

"Kyllä nyt on kesä pelastettu, kun pääsee maaherran jälkeen vessaan."
(Lienee oudoin kuulemani lause aikoihin. )

Syrjäkylillä on muutenkin aivan kummallista. Jos kylästä löytyy yksikin aktiivinen henkilö, on kylä "elävä" tai "vireä." Joskus tämä aktiivinen yksilö saa höynäytettyä pari toveria järjestämään jonkin kylätapahtuman kuten markkinat, "vuoden kyläläinen" -palkinnon tai jonkin muun kyläläisten mielestä epätavallisen joukkokokoontumisen. Tapahtumassa on tarjolla vaikkapa liha- tai kalasoppaa, myydään arpoja, kahvitellaan ja rupatellaan. Iltasella humpataan, jos joku on opetellut soittamaan kitaraa ja toinen bassoa.

Arvatkaa kuuluuko järjestäjille kiitosta. No ei, sitä on turha odottaa. Tapahtuma oli pitkäveteinen, siellä oli kylmä tai liikaa sääskiä. Ruoka oli liian suolaista/suolatonta, kahvi laihaa. Arpajaispalkinnot olivat surkeita, ja mitä se yksikin nyt luulee olevansa, kun sai sellaisen plakaatin että "vuoden kyläläinen". Ylpistyy vielä.

Tästä lannistumatta aktiivi-ihmiset yrittävät vielä kerran ja sitkeimmät ehkä kolmesti.

***
Entisenä kyläläisenä minun on todettava, että olen erittäin tyytyväinen pikkukaupunkilaiselämään.