"Tiesitkö, että...
... pari miespuolista ystävääni on steriloitu?" kysyi mieheni. Miten ihmeessä minä voisin sellaisen asian tietää. Ja mitä ihmettä teen nyt tuolla tiedolla..? Kysytäänkö sellaista ohimennen tavatessa. Tuskin.
***
Olen siivonnut koko päivän, tarkalleen ottaen aamulla klo 9.15 - 10.00 ja hieman myöhemmin klo 12.10 - 16.00. Tauon aikana kävin ostamassa pölypusseja ja viemärinaukaisuainetta. Pölypussit ovat täysin muista siivousvälineistä poiketen pakattu neutraalisti, eikä pussissa ole mitään räikeitä värejä. Toisin on esimerkiksi pyykinpesujauhepakkauksissa, jotka suorastaan hyppivät hyllyiltä syliin, erityisesti tahranpoistoaineet.
Viemäriaineista mainittakoon niiden maskuliinisuus. Siinä missä huuhteluaineet löytyvät pyörehköjen muotojen ympäröimistä pastellipulloista, on viemärihommiin liittyvät ainekset joko teräksenharmaissa (ostamani mr. muscle) tai oransseissa (toinen ostamani Putki-Reiska, joka on muuten sivumennen sanottuna suomalainen tuote.) Ostin kaksi samaan tarkoitukseen suunnattua ainetta voidakseni kokeilla ja verrata niiden tehoa. Edellä mainittu on nimittäin kolme kertaa kalliimpaa kuin jälkimmäinen. Koska joudun säännöllisin ajoin puhdistamaan putket, haluan tehdä sen mahdollisimman edullisesti laadusta tinkimättä. Tämä on varmasti asia, jota kukaan muu perheessäni ei suostuisi tekemään toimenpiteen vaatiman ajankulun vuoksi. Aion pitää asiasta havaintopäiväkirjaa paperille.
Kotiin kävellessä ajattelin Viemäri-Vienoa. Ostaisinko mieluummin Vienoa, joka olisi pakattu "nätisti" vaikkapa omenanvihreään tai merensiniseen pakkaukseen. Vai luottaisinko edelleen oranssiin ja kulmikkaaseen Viemäri-Reinoon? Mietin myös, että käännettäisiinkö tuo nimi muuten englanniksi Sewer-Sam? (Niin, ajatukseni liitävät aika matalalla, myönnän.)
***
Siitä viimeviikkoisesta blogimiitistä vielä, että oli mukavaa. Edellisestä kirjauksesta ehkä saa liian nuivan käsityksen. Nautin oluesta ja seurasta kovasti. Tänään menen kuuntelemaan isoa bändiä nimeltä Zen café. Olen varmaan viimeinen suomalainen joka näkee bändin livenä. Aikaisemmalta vuosikymmeneltä onnistuin missaamaan Don huonot aivan tyystin! En nähnyt niitä kertaakaan. Arvatkaapa harmittaako.
(Lisäys: Mieheni juuri muistutti, että olemme olleet katsomassa Don huonoja Tampereella ylioppilastalolla vuonna 1997! Muistan keikasta valot. Vähän nolottaa, koska olen jo pitkään hehkutellut ihmisille, että en ole nähnyt 'donkkareita' koskaan...)
***
Olen siivonnut koko päivän, tarkalleen ottaen aamulla klo 9.15 - 10.00 ja hieman myöhemmin klo 12.10 - 16.00. Tauon aikana kävin ostamassa pölypusseja ja viemärinaukaisuainetta. Pölypussit ovat täysin muista siivousvälineistä poiketen pakattu neutraalisti, eikä pussissa ole mitään räikeitä värejä. Toisin on esimerkiksi pyykinpesujauhepakkauksissa, jotka suorastaan hyppivät hyllyiltä syliin, erityisesti tahranpoistoaineet.
Viemäriaineista mainittakoon niiden maskuliinisuus. Siinä missä huuhteluaineet löytyvät pyörehköjen muotojen ympäröimistä pastellipulloista, on viemärihommiin liittyvät ainekset joko teräksenharmaissa (ostamani mr. muscle) tai oransseissa (toinen ostamani Putki-Reiska, joka on muuten sivumennen sanottuna suomalainen tuote.) Ostin kaksi samaan tarkoitukseen suunnattua ainetta voidakseni kokeilla ja verrata niiden tehoa. Edellä mainittu on nimittäin kolme kertaa kalliimpaa kuin jälkimmäinen. Koska joudun säännöllisin ajoin puhdistamaan putket, haluan tehdä sen mahdollisimman edullisesti laadusta tinkimättä. Tämä on varmasti asia, jota kukaan muu perheessäni ei suostuisi tekemään toimenpiteen vaatiman ajankulun vuoksi. Aion pitää asiasta havaintopäiväkirjaa paperille.
Kotiin kävellessä ajattelin Viemäri-Vienoa. Ostaisinko mieluummin Vienoa, joka olisi pakattu "nätisti" vaikkapa omenanvihreään tai merensiniseen pakkaukseen. Vai luottaisinko edelleen oranssiin ja kulmikkaaseen Viemäri-Reinoon? Mietin myös, että käännettäisiinkö tuo nimi muuten englanniksi Sewer-Sam? (Niin, ajatukseni liitävät aika matalalla, myönnän.)
***
Siitä viimeviikkoisesta blogimiitistä vielä, että oli mukavaa. Edellisestä kirjauksesta ehkä saa liian nuivan käsityksen. Nautin oluesta ja seurasta kovasti. Tänään menen kuuntelemaan isoa bändiä nimeltä Zen café. Olen varmaan viimeinen suomalainen joka näkee bändin livenä. Aikaisemmalta vuosikymmeneltä onnistuin missaamaan Don huonot aivan tyystin! En nähnyt niitä kertaakaan. Arvatkaapa harmittaako.
(Lisäys: Mieheni juuri muistutti, että olemme olleet katsomassa Don huonoja Tampereella ylioppilastalolla vuonna 1997! Muistan keikasta valot. Vähän nolottaa, koska olen jo pitkään hehkutellut ihmisille, että en ole nähnyt 'donkkareita' koskaan...)
4 Comments:
Sitä sattuu.. Maksoin Placebon keikasta sievoisen summan ja näin laulajan pään sekä basistin rinnan. Biiseistä ei mieleen jäänyt yksikään. Vain kahden jumbodrinkin tähden.. Kiroan menetystä yhä.
Kauhealtahan tuo sterilointi kuulostaa. Eikä se fysiologinen puoli ole pahinta, vaan se, että muuttaako kyseinen toimitus persoonallisuutta??? Se pistää miettimään.
Puheenaolleen bändin osalta se olen minä, joka luultavasti on Suomen viimeinen livenäkijä.
Sitten kun viemärilitkut eivät tehoa, voit siirtyä vielä rankempiin varusteisiin eli viemärirasseihin... Homma vaatii rutkasti asennetta siivousvaiheessa.
Minulta jäi Don Huonot näkemättä. Ja tämä tieto pitää melkoisella varmuudella paikkaansa. Zen Cafe on myös samalla listalla. Useita mahdollisuuksia bändin näkemiseen on ollut tarjolla, mutta aina jollain hetkellä tulee olo, että ei varmaan jaksa. Enkä kyllä jaksaisikaan kuunnella kokonaisen keikan verran. Hyviä biisejä, mutta ei silti. En osaa selittää edes itselleni miksi ei. Kai ne miehet näyttävät liian karvattomilta...Tai jotain.
Kuuntelin keikkaa veljeni vaimon kanssa eturivissä ensimmäisen kahden kappaleen ajan. Kolmannen masennusjollotuksen aikana totesimme, että edessämme kirkuvat ja riehuvat isot naiset eivät olleet samalla keikalla meidän kanssa.
Siirryin takariviin, sieltä baaritiskille ja edelleen kauemmas. Loppukeikan katsoin jostain kilometrin päästä.
Lähetä kommentti
<< Home