Sairaskertomus

Kaikki on ollut kovin hidasta. Aika on mennyt vain niistämiseen ja korvien kohinan kuunteluun. Flunssaisessa kuulossa on hyvätkin puolensa. Kävin nimittäin viikonloppuna kotipuolessa ja vajaakuntoisena kun ei oikein jaksa kinastella jatkuvasti, niin puolikuurona saattoi helpommin päästää asioita ohitse. Ei tarvinnut takertua joka sanaan. Tai olla aina oikeassa.

Hitaudessa on silti paljon enemmän huonoa. Ajatus ei kulje oikeaa raidettaan. Asioita jää tekemättä, eikä siitä jaksa edes välittää. Ei siitäkään, että bussissa matkustaessa tekisi mieli itkeä juopon lapsuusmuistoille, vaikka ei hän edes ole niitä minulle kertomassa vaan bussinkuljettajalle.

Ulkona paistaa aurinko.