Avoin työpaikka

Sitkeästi vain on flunssa yrittänyt saada otettaan minusta. Eipä vielä, ei ole onnistunut. Lääkitsen itseäni Cointreaulla terästetyllä kahvilla, odottelen ystävääni ja tämän lasta vierailulle. Lapsi on kuulema ollut oksennustaudissa...Kiva. Tervetuloa vaan. Molemmat pitävät isojen miesten kitaransoitosta ja saankin kertoa heille keskiviikon keikasta, josta ovat varmasti kateellisia. En ole toipunut siitä vielä itsekään täysin. Olen kuullut paljon hyviä keikkoja, mutta harvoin näin hyvää, jossa sekä yleisöllä että orkesterilla on vallan hyvä meininki. Se on se vuorovaikutus, joka on tällaisten pienten keikkojen etu. Ja rytmifriikki kun olen, niin en voinut kuin ihailla täsmällistä soittoa ja rytminkäsittelyä, joka ei lipsunut missään vaiheessa. Metronomintarkkaa yhteispeliä.

Mutta ovatpa he puhe-etäisyydellä taivaanpeittävän kokoisia. Pitkiä. Ja isotukkaisia, paitsi rumpalipoika. Silti ihan kilttejä.
***
Nyt olisi työnhaun aika. Laulaja saa paikan. Vaatimukset: ulkonäkö, karisma, englannin kielen hyvä lausunta- ja puhetaito sekä aimo annos ääntä. Melko hyvin ovat osanneet kuvailla minut.