Tahmeaa

Heräsin migreeniä enteilevään olotilaan. Koko yön jatkunut levoton kieriskely, mitä muuta voisi odottaakaan aamulta. Sängystä ylös päästyäni kiiruhdin ensimmäiseksi muotoilemaan itselleni sopivaa lääkeannosta. Viikonlopun vuorokaudet läpeensä jatkunut yltiösosiaalisuus, valvominen ja muu ihmissuhdekuona ei ota hellittääkseen. Eilen aamulla ajattelin, että tästä se taas alkaa tavallinen arki rullaamaan ja lähdin hiihtämään kymmenen kilometrin lenkin. Vaan niinpä jo puoleen päivään mennessä olo muuttui heikoksi. Ja se näyttää jatkuvan. Illalla sain sentään tiskattua viimeiset snapsi- ja viinilasit, joiden tahmeaa sisältöä oli valunut tiskialtaan pohjalle, että astiat sai nyppäistä irti tuosta kuivuneesta liemestä.

Olo on sekava, en haluaisi tavata ketään. Yksin ollessa tärisen pelosta, tai sitten vain kylmästä. (Ikkunasta taitaa vetää. ) Mutta niin vain on monta toimea tänäänkin hoidetavana ja ihmisiä tavattava. Puserran pari hymyä ja ystävällistä sanaa, ehkä he ovat tyytyväisiä.