Tylsä ja tympeä kirjoitus. Mutta niin on kirjoittajakin.

Kun oma pahantuulisuus ja v*tutus alkaa ottaa päästä, olisi tehtävä jotain. Kuten mentävä jonnekin kauas kaikista ihmisistä, istua tai vaihtoehtoisesti seisoa hiljaa ja olla ajattelematta. Jos voisi vielä kääriytyä paksuun peittoon tai vastaavaan, olisin tyytyväinen.

Tätä säälittävää kolmekymppisen teiniangstia on tällä kertaa jatkunut yhtäjaksoisesti yötä päivää noin vajaa viikko. Välillä reagoin joihinkin ihmisiin kuin allerginen eläimiin. Henkeä ahdistaa ja silmiä kirvelee. Yöllä herään siihen, että yksinkertaisesti olen pahalla tuulella. Voiko siihen oikeasti herätä? Ehkä huomenna helpottaa.