Uusi on aina uusi

Hevonen oli saanut uutuuttaan kiiltelevän satulan. Uusi tuoksuu uudelle, se tuntuu mukavalta koskea, sen äänet kuulostavat uudelta - Knits, knits, knits. Ääni jatkui hevosen askelten rytmiin. Saappaitteni varret takertuivat tiiviisti uudenjäykän satulan siipiin ja jalustinhihnoihin. Se on hyvä se, jos hevonen on sellainen, että kesken vauhdikkaimmain laukkasuoran hän päättää ottaa tiukan oikean tai vasemman ja muutenkin ilkamoi spontaaneilla sivuhypyillä. Vaikka lukion matematiikasta ei ole jäänyt paljoa mieleen, muistelen, että siellä puhuttiin jotain "kappale jatkaa liikettä tangentin suuntaan". Ja niinhän siinä taitaa käydä, ellei ole jo valmiiksi varautunut yllättäviin käänteisiin tai liimautunut satulaan kiinni. (Nimimerkki Kokemusta on) Nyt siis voin lopettaa ikuisen jauhamisen siitä, että en ole liiemmin hyötynyt matematiikan opiskelusta.