Sideburns rules!

Se on vähän niin, että tässä kaupungissa säätila menee fifty-fifty tai jopa fifty-sixty. Kun pakkanen lauhtuu, tilalle tulee pirullinen viima. Tiedä sitten kumpi on parempi. Maanantaina vain kävi niin, että ensimmäisen kerran tälle talvelle kirosin pakkasta. Kun menee ulos, toppavaatteet päälle.Kun menee bussiin, toppavaatteissa tulee kuuma. Taas ulos, jolloin kiitän toppavaatteen keksijää. Taas sisälle, kuoriudun vaatteista pukeakseni ne jonkin ajan kuluttua uudestaan päälleni. Ja koko homma jälleen alusta... Kesällä on niin helppoa. Kunhan vain kengät heittää ulos lähtiessä jalkaansa. Eikä niitäkään mikään pakko ole laittaa, katsoo vain, ettei astu lehmän paskaan.
***
Eilinen ilta oli järjestetty sopivasti sekoittamaan tavallinen elämäni. Kävin nimittäin kuuntelemassa maailman hyvännäköisimmän poikabändin keikan. Joukkueen astuessa lavalle saimme ystävineni teinityttömäisen fanitusreaktion, jota tietysti hiljaa sisimmässämme emme edes hävenneet. Jos jotain huonoa sanottavaa on, niin miksaaja olisi saanut olla tarkempi. Eipä silti, että olisi mahdottomasti haitannut. Olimme kaikki kolme V.I.P. ja silmä lepäsi...
***
Jotta totuus ei unohtuisi, täytyy tehdä jotain elääkseen ja katsella tulevan keikan nuotteja. Olen fill-in ja ohjelmisto ei näytä kovin monimutkaiselta, mutta onhan toki kohteliasta osata hommansa, kun kerran on pyydetty mukaan ja siitä myös maksetaan. Jos nyt ei ihan mahdottomia, mutta ainakin suolarahojen verran.