Joulu oli taas

Joulu on taas vuodeksi juhlittu. Tänä vuonna se tuli melko huomaamatta ja oli hetkessä ohi. Olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä, mutta tällä kertaa juhlan odotus ja valmistelu oli kovin vaatimatonta. No, olematonta, jos olen rehellinen. Näinkö tämä nyt menee loppuelämän, että en enää jaksa innostua joulusta. Tätini lohdutti, että kyllä se siitä. Hanki lapsi. Siinäpä oli motivaatioapua kerrakseen. Laitoin oitis kaksi puutonttua hyllyn reunalle istumaan ja paistoin kuusi torttua. Helvetti, nyt on joulu!

Vaan taitaa tämän ikäisenä olla niin, että joulumieli on lähtöisin ihan muualta kuin se ennen oli. Kävin aatonaattona tervehtimässä aikamiespoikasetääni ja jostain syystä siellä alkoi tuntua siltä, että joulu on tulossa. Istuimme tuvassa. Setä puhui harvakseltaan, kuten yleensäkin. Minä istuin keinutuolissa ja selailin samalla Maaseudeun tulevaisuutta. Keskustelu jatkui jäyhään tahtiin. Setä kävi välillä ulkona tupakalla ja palattuaan jatkoi aiemmin kesken jääneen lauseensa loppuun. Jouluista. Uskalsin jo alkaa odottamaan joulupukkia, että tuleekohan hän käymään. Joulumieltä löytyi myös sairaalasta, kun kävin siellä mummun luona nauramassa vedet silmiin ja vatsan kipeäksi. Mummu on nimittäin aikansa kuluksi pannut toimeksi, että juuri tälle aikamiespoikasedälleni saataisiin emäntä. Koko osaston hoitajakunta on ollut tarkkailun alla ja muutamia miellyttäviä miniäehdokkaitakin tuntui jo löytyneen.

Jouluaatto oli jännitystä täynnä. Suvun kesken hyörinää riitti ja lapset olivat kuin äärimmilleen kiristetty jousi. En edes muista kuinka monta kertaa kymmenen minuutin sisällä vastasin 5-vuotiaan kysymykseen "milloin pukki tulee?". Ja yhteen vuorokauteen mahtuu melko monta kymmenminuuttista...Tulihan se viimein. Joulupukki. Sitä ennen olin syönyt itseni turraksi porkkanalaatikosta ja saanut muistutuksen siitä, että olen allerginen suklaalle. Kummipoika näytti pyörittäneen koko päänsä konvehtirasiassa ja juoksi holtittomasti ympäriinsä sokerihumalan ajamana. 5-vuotias kysyi edelleen, milloin pukki tulee ja pikkusiskonsa hyppi tasajalkaa vieressä. Aikuiset nauroivat ja puhuivat äänekkäästi. Sisällä oli niin lämmin että, tuvan ikkunat huurtuivat alareunoistaan.

Yhtäkkiä ikkunaan kuului koputus. Joulupukki! Kaikki hiljenivät. 5-vuotias totesi, että "voi ei, joulupukki, mä en uskalla pelätä". Sieltähän se kopsutteli tulemaan. Lahjasäkki oli mukana. Ennen lahjoja rituaali eteni totuttuun tapaan. Pukki istuu tuolille, puhuu mukavia, haluaa kuulla laulua tai muita esityksiä, kyselee kiltteydestä...Halukkaat saavat vielä istua pukin sylissä, mutta siihen kykenevät vain rohkeimmat...Ja vihdoin ne lahjat! Kukaan ei tunnustanut olleensa tuhma, eikä ainakaan paljastanut, jos oli saanut paketillisen risuja.
***
Uskokaa, mikä ihana hiljaisuus oli, kun astuin myöhään aattoiltana ulos pakkassäähän ja kuuntelin pihalla tervaksien palamista.