Yhteydenottoja

Tapasin lukioaikaisen ystäväni. En ollut nähnyt häntä sitten lakkiaispäivän, enkä oikeastaan kuullutkaan hänestä mitään sen jälkeen. Elokuussa satuimme yhtäaikaa baarin vessajonoon. Kerroimme pikaisesti omat kuulumisemme ja heti kohta keskustelimme siitä, kuka on kuollut, vankilassa tai muuten vain pöllyssä täyspäiväisesti. Vaihdoimme puhelinnumeroita, että tapaisimme joskus uudestaankin. Puhe ei ollut vain tyhjää suunpieksäntää, vaan sitten myös tapasimme. En tiedä olemmeko taas hyviä ystäviä, vai mitä. Jää nähtäväksi. Kumpikin meistä oli muuttunut vuosien aikana, mutta samaan suuntaan.

Pari viikkoa sitten kahdeksan vuoden takainen kämppikseni otti yhteyttä. Kiva kuulla hänestäkin. Kovin tiiviisti emme ole yhteyttä pitäneet. Rehellisesti sanottuna emme lainkaan. Ei kai kaikkien kanssa voikaan. Ei ole välttämättä mitään sanottavaa.

En tiedä mistä nyt tuulee, kun ihmiset ovat niin pirun kiinnostuneita minun elämästä. Näiden kahden tapauksen lisäksi olen saanut parikin nimetöntä tekstiviestiä, joissa udellaan, että olenko se joka oli siellä ja tuolla, sen ja sen kanssa, sanoin sille jotain ja jätin sanomatta toiselle...Ja kaikki tämä olisi jostain kymmenen vuoden takaa! Sorry vaan, en muista, enkä välitä nimettömistä ruikuttajista.

Joskus toivoisin muuttuvani näkymättömäksi, osoitteettomaksi, puhelinnumerottomaksi ja sähköpostittomaksi. Häviäsin. Voisin mielelläni seurata hetken aikaa maailmaa sivusta. Katsella ihmisten ryntäilyä ja olla välittämättä siitä paskaakaan.