Naiset, eläimet, miehet...yksisoluiset ja poliisit

Ajoin autolla kaupunkiin. Pääväylän varrella olivat poliisit pitämässä ratsiaa. Mittari näytti vähintään 70km/h, vaikka oikeasti siinä kai pitäisi ajaa paljon hitaammin. Veri pakeni kasvoilta ja sydänalaa kouraisi ikävästi. Olin varma, että nyt narahdin. Pelkään poliiseja. Niistä ei koskaan tiedä, mitä muuta ne keksivät minun niskoilleni sälyttää ylinopeuden lisäksi. Aloin itkemään. Tuskin siitä olisi ollut mitään hyötyä poliisin edessä. Vaaleahiuksisena se olisi voinut onnistua, mutta itkua tihrustava mustahiuksinen näyttää vain säälittävältä rikolliselta, joka ansaitseekin sakot. Jatkoin matkaani ja odotin, että seuraavalla bussipysäkillä on toinen poliisiauto jo viittilöimässä minua sivuun. Ei ollut. Onnenpäivä. Itkusta selvittyäni tunsin lapsellista riemua siitä, että olin rikkonut lakia poliisin silmien alla. Mielessäni näytin niille vielä keskisormea.