Isona ryhdyn täysipäiväisesti hyväksi ihmiseksi

Yöllä päätin, että lähden aamulla hiihtämään. Tässä olen vieläkin ja kello käy jo yhtätoista. Menen minä, aivan varmasti. Vielä vain on liian kylmä. Pakkasta on lähes kaksikymmentä astetta ja voiteet suksien pohjissa ovat parhaimmillaan alle kymmenessä asteessa. Pian aurinko lämmittää tämänkin päivän. Tekosyitä riittää, mutta silti ajattelin ehtiä ladulle ennen sovittuja velvollisuuksia. Velvollisuuksia, jotka eivät oikeastaan mitenkään tee elämääni paremmaksi eikä minulle makseta niistä. Talkootyötä, josta ei saa edes lämmintä kättä. Mutta joskus haluan olla hyvä ihminen ja suostun tekemään asioita toisten puolesta. Niin, en ole aina vain häijyjä ajatteleva noita-akka, vaikka monet sitä luulevat. Siirrynpä tästä kiillottamaan sädekehääni ja käyn hiihtämässä.