Hiihtohuomioita

Apua! En tunnistanut blogiani lainkaan ensi silmäyksellä. Enkä toisellakaan, jos rehellisiä ollaan. Olen vieraantunut näemmä tosissaan tästä harrastuksesta. Hyvä että Inka kirjoittaa, koska itse en edelleenkään oikein jaksa.

Asiasta tärkeimpään eli hiihtoon; 56 km kertynyt tälle keväälle. Ei yhtään huono saavutus rapakuntoiselle räpeltäjälle. Pari kertaa pakkanen on mennyt keuhkoputkeen ja aiheuttanut vihlontaa jälkikäteen. Olen huomannut, että tuollainen 7,5 km on juuri sopiva mitta lenkille. Siinä tulee hivenen hiki, mutta huolellisen venyttelyn jälkeen lihakset eivät ole jumissa.

Hiihto on siinä mielessä hankala laji, että välineet on oltava kunnossa, jotta motivaatio pysyy hyvänä. Lainasauvani nakertavat lenkillä mieltä ja kehoa joka ikinen kerta. Odottelen tässä alennusmyyntejä saadakseni huippusauvat pilkkahintaan. Tällä hetkellä tyydyn mieheni muovisiin painaviin halpiksiin.

Keliolosuhteillakin on tämmöiselle harrastelijalle iso merkitys. Astmaatikkona en voi edes mennä yli -10 asteen pakkaseen rehkimään. Lumisateessakaan ei ole mukavaa, koska siinä kastuu. Aurinkoinen tai mielellään puolipilvinen alle kymmenen asteen pakkanen on paras. Saa jopa tuulla vähän lounaasta, se ei haittaa.

Monipuolisuuden vuoksi olen käynyt myös uimassa tämän vuoden puolella, tosin vain yhdesti. Huomenna menen toisenkin kerran, paitsi jos pääsen pelaamaan Haloa.