Viikonloppuni raskaat hetket

Kävin lauantaina kuuntelemassa elävää musiikkia. Bändi soitti erittäin vetreästi ja yleisö viihtyi. (Lavalla esiinnytään ilman paitaa vain siksi, että siellä on niin kuuma...) Jaksan aina ihmetellä sitä, miten voi olla mahdollista, että kovin sievä nuori mies päästää suustaan niin pahan äänen.

Hauska ilta sai ikävän lopun. Ystäväni kanssa oli jo aiemmin illalla ollut pientä pahaa henkeä ilmassa, jota piti keikan jälkeen lähteä selvittämään. Kotimatkalla ystäväni ajoi autoa kuin mies ja minä piipitin jostakin lapsen turvaistuimen takaa omaa versiota tapahtuneista asioista. Toivotimme lopuksi toisillemme hyvää yötä.

Eilen illalla Yle 2 näytti yhden suosikkibändini konserttitaltiointia. Tänään päivällä sama tulee uusintana. Kovin näyttivät helsinkiläiset vaisulta ja veltolta yleisöltä. Bändin joulukuinen keikka täällä oli jokseenkin intensiivisempi. Muistan, että solisti taisi yhden kerran tsempata yleisöä mukaansa. Muuten siihen ei tarvinnut yllyttää. Noin 900 paria käsiä pysyi liikkeessä pyytämättäkin. Mutta se johtui vain siitä, että täällä kaupungissa hevi on mainstreamia. Sen tietänevät helsinkiläisetkin. Taannoisella pääkaupunkivierailulla illanvieton aikana ystäväni jutteli hieman pidempään rokkibaarin DJ:n kanssa ja lopuksi ehdotti, että tämä soittaisi vaikka Panteraa. Siihenkö mies ihmeissään, että ”Panteraa! Ei mulla mitään Panteraa oo. Hei, oottekste jostain Oulusta tai Torniosta?” Joo, niinhän me olemme.