Pitkät piuhat

Näkyy menneen taas muutamia päiviä. Olen ollut enimmäkseen turta. En toimeton tai saamaton, ainoastaan puutunut ja hidas.

Aivoissani on silloin tällöin ajatus, joka yrittää lähteä eteenpäin. Jossain vaiheessa se muuttuu merkityksettömäksi, kuten kaikki muukin.

Välillä oloni on oikeastaan aika outo, sillä ruumiini toimii itse asiassa paljon vauhdikkaammin kuin mieleni. Kävelen pakkasessa reippaasti muutaman metrin itseäni edellä.

Pakotan itseni tapaamaan ihmisiä. Siitä pelosta huolimatta, että he pitäisivät minua laiskana ja tyhmänä.
Eikä tuo pelko ole ihan vähäinen.