Tuntumaa skalpeeraukseen

Viime yönä olin nukkunut hiukseni niin takuille, etten muista moista tapahtuneen yli kahteenkymmeneen vuoteen. Lapsena minulla olivat hiukset aina aamuisin takussa, vaikka moderni äitini käytti hiuksiini hoitoainetta shampoopesun jälkeen. Olin kai levoton nukkuja ja hiersin päätäni tyynyyn pitkin yötä. Isän tehtäväksi jäi aamuinen tukanselvitystyö, kun äiti lähti töihin. Selvitys saattoi helposti kestää vartin tai enemmänkin ja vaikka sen teki kuinka kevyesti tahansa, minulla oli yleensä päänahka kipeä koko aamupäivän. Tänään oli sama tunne, vaikka en viimeistellyt aamuani tiukkaakin tiukemalla poninhännällä, saparoilla tai palmikoilla.

Olen palannut taas omaksi mustanruskeaksi itsekseni hiusvärin osalta, eikä joka aamu tarvitse ihmetellä, kuka peilistä katsoo. Toisinaan sitäkin täytyy silti tehdä. Etenkin niinä aamuina, kun ei voi olla varma onko hereillä vai nukkuuko? Onko ehkä nukkunut lainkaan koko yönä? Olenko minä minä vai katselenko vain itseni näköistä ihmistä? Huh, huh. Vähemmästäkin tukka takkuuntuu...