Kaukaa virtaa kylmää ilmaa

Hetkittäin havahdun ja kuvittelen päässeeni yli tästä talvesta, tästä harmaudesta, tästä välinpitämättömyydestä. Seuraavassa hetkessä huomaan jälleen jähmettyneeni paikoilleni, jääneeni ulkopuolelle.

Tänä talvena aivoni ovat kieltäytyneet yhteistyöstä ruumiini kanssa lähes täydellisesti. Kirjoittaminen on ollut tuskallisempaa kuin koskaan. Yritän muokata aivojeni biokemiaa toimivammaksi, mutta tällä hetkellä vaikutus on ollut lähinnä turruttava. Toisinaan täydellinen epätoivo on aivan olan takana.

Tänään lähden ulos pakkaseen.