Juokse tai kuole

Mennyt yö oli taas hengästyttävä. Pakenin kuin viimeistä päivää kasvottomia takaa-ajajia. Piiloutumisesta tai harhautuksista ei ollut hyötyä. Juoksin niin, että keuhkot olivat irrota. Viimein päädyin ajamaan autoa, mutta samalla mietin, että miksi en jatkanut pakoani lentämällä. Osaanhan lentää vallan mainiosti. En tiedä päättyikö tarina tähän vai enkö vain muista loppua. Toinen kissoista, herra A, oli kai huolissaan minusta ja tuli herättämään.

Aamiaispöydässä tuijotin puurolautasta ja mietin, olenko koskaan syönyt muuta kuin puuroa. En. Puuroa ja pakastemarjoja, useimmiten puolukoita. Aina. Muistan lapsena joskus kitisseeni, että miksi meillä ei syödä muroja. Olin nimittäin yökylässä ollessa huomannut, että kaikki eivät syö puuroa. Mutta meillä syötiin ja vähitellen unohdin koko murokaipuuni. Aikuisena ei enää osaa, eikä halua muuttaa tapojaan. Joskus olen ostanut paketin muroja, mutta syömättä ovat jääneet. Ajattelin, että ostin liian halpoja, ja että ne siksi maistuivat mitättömiltä. Ostin siis kalliimpia, jotka paljastuivat yhtä toivottomiksi. Ei ole muroista ihmisten ruuaksi.