Poikkeuksellinen olotila

Tämän kirjoitan ylös ihan vaan siksi, jotta muistaisin tällaisenkin aamun olleen joulukuussa.

Herättyäni levottomista unista join kupillisen teetä, söin aamupalan ja lähetin tyttäreni ulos pakkaseen ja peruskoulun armottomaan todellisuuteen. Tähän mennessä olen kirjoittanut jo puoli sivua tekstiä, mikä on paljon tähän vuodenaikaan. Kaiken lisäksi teksti on englanniksi, mitä en edes osaa. Toisaalta ainakin itse ymmärrän kirjoittamaani -mikä on positiivista - mutta joka ei toki tarkoita että kukaan muu siitä saisi mitään selkoa.

Korvallani en edelleenkään kuule mitään. Olo on kuin tynnyrissä. Tosin en ole koskaan ollut tynnyrissä, mutta epäilen vahvasti sen tuntuvan ja kuulostavan tältä.