Puhelu

Sain tänään puhelun isäni avovaimolta.

Ennen kuin jatkan, lienee tarpeellista kertoa tähän väliin hieman taustatietoja. En ole ollut tekemisissä isäni tai hänen avovaimonsa kanssa pitkään aikaan, mikä tarkoittaa kuukausia. Silloin tällöin kuulen kiertoteitse isäni tekemisiä. Heiltä ei kuulunut onnitteluja tyttäreni 10-vuotispäivänä, eikä aikaisemmin tänä syksynä 30-vuotta täyttäessäni. Toisaalta, jos olisi kuulunut olisin mitä ilmeisimmin hämmentynyt. Mutta en ehkä niin paljoa kuin tänään.

Puhelin todella soi. Vastasin ja sain heti korvaani ennenkuulumattoman sanavuodatuksen. Isäni avovaimo kertoi miespuolisen serkkuni saaneen vauvan siippansa kanssa. Pitäisi käydä kuulemma katsomassa täällä sairaalassa. Kukkiakin voisin viedä.

Mitä? Miksi ihmeessä?

En ole nähnyt serkkuani noin viiteentoista vuoteen. Emme olleet läheisiä edes lapsena. En ole koskaan tavannut hänen "kaveriaan", eli tätä naista, jolle pitäisi nyt kiikuttaa kukkia. Toisaalta, kumpikohan meistä olisi enemmän ihmeissään jos menisin sinne? Varmaankin hän.

En tiedä edes tuoreen äidin nimeä.

Puhelu ei loppunut tähän. Kerroin muutamalla sanalla muutosta ja remontista. Tämähän ei puhelimen toisessa päässä olevaa ihmistä kiinnostanut, kunnes sanoin asuntomme olevan neliö. Silloin ilmoille kajahti naurahdus! "Arvasin, teille on siis tulossa perheenlisäystä! Milloin se syntyy?" Ei synny, muuten vaan muutimme. "No eikö sitä pitäisi jo tuossa iässä alkaa tekemään.." Haloo. Meillä on jo yksi tytär. Eikö hän muista sitä?

En ymmärrä sitä naista.