Tavallisen pimeää, kiitos

Olin jo kovin tottunut pimeään ja sateiseen säähän. Eilen aamulla, kun avasin verhot, yöllä satanut lumi ja ratkitaivaalta paistava aurinko räjäyttivät pääni. Silmiä huikaisi ja otsaan sattui. Sitä iloa ei kauan kestänyt, parin tunnin sisällä aurinko oli laskenut jo puiden latvojen taakse ja hämärä toi takaisin turvallisen pimeyden. Hyvä niin. Liian pirteä ote elämään saattaisi pian tuntua työltä.