Kultaa, hopeaa ja mirhaa

Bussilakosta on se hyöty, että tänään olen siivonnut parvekkeen talvikuntoon, tiskannut astiat, pessyt pyykkiä, vastannut ihmisten lähettämiin posteihin, palauttanut myöhässä olevat kirjat lähikirjastoon ja lainannut samalla tukun levyjä kuunneltavaksi. Jos kaikki olisi kuten vielä eilen, olisin lähtenyt tänään kuntosalille, talvikenkäostoksille ja muuten vain hummailemaan parin ystäväni kanssa. He asuvat kaupungin toisella laidalla, tavallisessa tilanteessakin hankalien bussiyhteyksien päässä, niin että se siitä. Kaatosade ja reipas tuuli ratkaisivat loppupisteet kotitöiden puolesta.
***
Joulu lähestyy. Olen aina harmitellut sitä, että liian aikaisin, liian aikaisin... Mutta miksi ei voisi jo nyt laittaa jouluvaloja ja muuta kimallusta? Minä elän nyt pimeintä vuodenaikaa. Asiat ovat lumen tultua jo paljon paremmin, eikä yksi kynttilä sinne tai tänne muuta sitä miksikään. Minkä tähden pitäisi sinnitellä edes ensimmäiseen adventtiin asti? Mitä silläkin todistaisin ja kenelle. Ei kärsimys ketään kasvata.

Joulumusiikista aion vielä tinkiä.