Lainasanoja

Avasin koneen, otin mukavan asennon ja aioin kirjoittaa. Mistä? Ajatukseni ovat liian liukkaita, en ehdi saada niistä kunnon niska-peffaotetta, kun ne ovat jo tiessään. Kun kirjoitan käsin, tämä ajatuksen vikellys on turhauttavaa. Käsi ja kynä ovat minulle liian hitaita. Luulen kirjoittaneeni kaikki hienot päässäni liikkuvat ajatukset ja vieläpä uskon muotoilleeni oikein herkullisia ja kuvailevia lauseita. Todellisuudessa lopputulos näyttää lähinnä ihmeelliseltä koodikieleltä. Näin koneella kirjoittaessa olen nopeampi. Näppiksen tasainen raksutus rytmittää ajatukseni sopiviksi annoksiksi kirjoittaa.

On silti harmi, että paperin ja kynän käyttö on jäänyt lapsipuolen asemaan. Kynänjälki kirjeessä on paljon henkilökohtaisempi kuin pelkkä tietokonetuloste tai sähköposti. Toisaalta näinä hyödyn aikoina, olkoon sähköposti hyväksytty. Onhan se hienoa, kun lähettää postia toiselle puolelle maailmaa ja saa ehkä jo samana päivänä vastauksen.
***
Niska-peffaote on lainaus isoäidiltä. Tosin hän käyttää hieman ronskimpia sanoja, mutta minä haluan olla nyt fiksu. Sisältö tulee selväksi näinkin. Tämä ote on peräisin 1970-luvun lopulta, kun mummun täytyi panna yksi vävypojistaan kuriin ja kunnioitukseen.