Sokea leikki

Kaksospojat leikkivät puistossa. Toinen näki ilmeisesti valoja ja varjoja, toinen oli täysin sokea. Hämmästelin heidän rohkeuttaan ja rimpuiluintoa, ja hämmästyksekseni täysin sokea poika vaikutti jopa hivenen rohkeammalta kuin veljensä. Hän juoksi, kiipeili, laski mäkeä ja keinui; ruumiin liikkeet olivat suuria ja hän aisti välineitä käsillään, ruumiillaan, poskellaan ja jaloillaan. Liukumäessä hän laski pitkällään, selkä mäkeä vasten, kädet liukuen perässä. Ei pelkästään takapuolella (kuten minä ja monet muut.)

Pojille oli annettu paljon vapautta, sen näki liikkeistä ja rohkeudesta. Moni näkevä lapsi on usein jopa paljon arempi, vanhempien ääni soi puistossa "varovasti!", "älä juokse", "ei saa mennä sinne, tipahdat vielä ja taitat niskasi, miten sitten..." Varoituksen sanat jäävät kaikuina päähän.

Pitäisi uskaltaa antaa enemmän vapautta muille ja itselle.
Ei tarvitsisi aina olla niin varovainen.