Tavallinen aamu

Tänään aamulla herätyskello soi 06.32. Tönäisin miestäni kylkeen ja pyysin häntä napsauttamaan valon päälle. Hetken heräiltyäni vilkaisin uudehkoa rannekelloa (nukun sen kanssa) ja päätin nousta. Kello oli tuolloin 06.35.

Raahauduin tyttäreni huoneeseen, napsautin valot päälle. Hänen peittonsa on aina valunut yön aikana puoleksi lattialle. Tönin häntä hetken ja lähdin tuijottamaan itseäni vessan peilistä. Remontin yhteydessä kylpyhuoneeseemme tuli halogeenivalojen lisäksi peilin päälle pitkä valo. Siellä on kirkasta, joten nautiskelen valohoidosta joka aamu. Tänään olisi lisäksi pitänyt mennä suihkuun, mutta siirsin toimenpiteen iltapäiväksi. Silloin palelee vähemmän.

06.45 menin riipimään tytärtäni sängystä uudemman kerran. Päätin ilahduttaa häntä olemalla hyväntuulinen ja reipas äiti; tein pari aamupalavoileipää valmiiksi, kaadoin appelsiinimehunkin lasiin. Join kupillisen teetä hänen seuranaan keittiön pöydän ääressä; tyttäreni luki Risto Räppääjää ja minä hieman pirullisempaa kirjaa. 07.10 tyttäreni lähti bussiin, menin herättämään miestäni.

Katselin puoli kahdeksan uutisia. Ihmisen evoluutio on taas saamassa uuden käänteen ja viisaat insinöörit yrittävät tehdä energiaa tyhjästä. Hyvä niin. Koska olin entistä enemmän palelluksissa, päätin siirtää suihkuttelun vielä eteenpäin -illaksi. Katselin mtv:ltä Hivesin videon. Mieheni halusi nähdä vielä urheilujournalismia Summas-kohun vuoksi. Minua asia ei erityisemmin liikuta, joten tuhahdin itsekseni asialle.

07.55 mieheni lähti töihin. Keittelin kupillisen kahvia, siivosin vähän ja lukaisin muutaman blogin. En enää palele, harkitsen suihkuun menoa. Kohta olen herännyt.