Doama, doama, juovlastállu vuordá!

Kuten joku tietänee, erään määritelmän mukaan olen saamelainen. Itse ajattelen olevani saamelainen lähinnä geeniperimältäni (vähän). En osaa kieltä, enkä ole koskaan kasvanut saamelaisuuteen, koska isäni tosiaan vaihtoi sen poromerkin moottoripyörään. Toissailtana kerroin eräälle ryhmälle hieman saamelaistaustastani ja suhteestani saamelaisuuteen erittäin realistiseen tyyliin. Vaikka ryhmä koostui eri maista kotoisin olevista ihmisistä, en alkanut julistaa saamelaisuudesta, heidän oikeuksistaan tai alkuperäisyydestään. Kerroin yleisesti nykytilanteesta, hieman historiaa ja vastailin muutamiin kysymyksiin. En ollut pukeutunut lapinpukuun (sitäkin olen joutunut nuorempana tosin tekemään), enkä kanna mukanani saamelaisuuteen liittyviä symboleja.

Ilta jatkui. Illallisen jälkeen vieraita tuli viihdyttämään oikea saamelainen. Hänellä oli lapinpuku, riskut ja rumpu. Hän joikasi ja puhui saamea. Hänellä oli omien sanojensa mukaan sanoma ja tehtävä; kertoa "oikeasta" saamelaisuudesta ihmisille. Hän kertoi saamelaisten historiasta (pitkään mutta pinnallisesti), sielunmaisemasta (mystifioiden) ja joikuperinteestä (erittäin paljon yksinkertaistaen). Mielestäni hän aliarvioi pahasti yleisönsä, joka oli korkeasti kouluttautunutta, sivistynyttä ja jotka tiesivät itse asiassa saamelaisuudesta jo varsin paljon.

Jossain vaiheessa "esitystä", vierustoverini kääntyi puoleeni ja kysyi minulta (englanniksi) "vaikuttaako hän sinusta yhtä surrealistiselta hahmolta kuin minusta? Eiväthän saamelaiset ole tuollaisia.." Niinpä. Ylitsepursuava saamelaisuuden korostaminen alkoi ärsyttää yleisöä. Itse asiassa hänessä ei ollut enää mitään muuta jäljellä kuin sitä yhtä ainoaa asiaa. Mutta ollakseen uskottava, ihmisessä on oltava muitakin puolia.

"Esityksen" (en osaa oikein kategorioida, oliko kyseessä todella esitys, performanssi, konsertti vai pelkkää viihdettä) jälkeen vieraat olivat kiinnostuneet kuulemaan minun mielipiteeni tämän tyyppisestä saamelaisuudesta. Mielessäni oli paljonkin sanottavaa, mutta ilta oli jo kääntynyt yöksi ja edessä oli vielä parin tunnin ajomatka pimeässä. Niinpä lyhyesti ja korrektisti totesin meitä saamelaisia olevan monenlaisia. Kuten ihmisiä yleensäkin.