Risti seinään

(En aio nimittäin valittaa sanaakaan.)

Sain uuden pankkikortin tänään. Entinen kulahti käytössä, mikä on mielestäni kohtuutonta syystä että olen huono kuluttaja, sillä ostan harvoin mitään, joten korttia ei ole edes paljon käytetty. Tämä ei ollut valitus, vaan toteamus ja johdatus seuraavaan.

Pankki nimittäin sijaitsee paikallisessa ostoskeskuksessa, jossa puolestaan on näytteillä valokuvia evakkoajasta. Säntäiltyäni aamupäivän edestakaisin, päätin piipahtaa näyttelyssä. Kuvat seisauttivat minut, ajan ja ajatukseni. Jäin katsomaan kotinsa jättäneitä ihmisiä, lapsia ilman vanhempia, tavaroita ilman kotia. Jouduin äkillisen ja yllättävän voimakkaan tunnereaktion valtaan ja aloin itkeä. Kaikki omat vähäpätöiset paineeni ja ongelmani alkoivat tuntua kovin naurettavilta.

Tämän sieluani puhdistavan pyrskähdyksen jälkeen astelin pankkiin, jossa sain sen uuden pankkikortin. Siitäkin liikutuin ja kyynelsilmin kiitin kortista. Tämä ehkä aiheutti hämmennystä pankkivirkailijassa, joka hetken häkellyksen jälkeen ryhdistäytyi ja toivotti hyvää jatkoa epävarmasti hymyillen.
***
Eilinen päivä (ja tästäkin puolet) meni migreenikohtauksen kourissa. Tämäkään ei ole valitus, vaan toteamus. Nyt olen jälleen tolpillani; illalla menen pesemään uuden asunnon ikkunat. Muutto lähestyy. Tilaan kuorma-auton.