Kaiken tämän lisäksi

Eikö ihmiselle riitä, että repii itsensä palasiksi remontissa, muutossa, töissä ja arjessa? Ei. Pitää vielä ajatella (ja joskus murehtia) kaiken maailman sukulaisten, tuttavien ja ystävien asioita. Tämäkään ei aina riitä, vaan jopa on välillä ajateltava maailmanlaajuisiakin ongelmia, kuten sitä paljonko liikaa on maapallolla ihmisiä suhteessa esimerkiksi makeaan veteen. Yrittääpä sitä toisinaan turhaan venyttää ajatusta aina maailmankaikkeuttakin pohtimaan. (Tai kuten Inka edellä painovoimaa.)

Yleensä kaiken tämän aivosolujumpan seurauksena sitä sitten alkaakin yhtäkkiä niin sanotusti "etsimään itseään", etenkin jos ja kun huomaa vaikkapa sairastuvansa tahi muuten vaan luisuneensa sivuraiteelle omassa elämässä. Sitten huomaa, että loppujen lopuksi oma napa on lähin; jos napa on hukassa, ei itsestä ole muillekaan jakaa.