Muuan hillastukseen liittyvä muisto

Tämä tapahtui vuonna 1987.

Olin hillastamassa isäni, äitini, veljeni ja enoni kanssa. Mukana saattoi olla myös muita, joiden läsnäoloa nyt en muista. Olin poiminut hilloja aamusta saakka, päivä alkoi hiljalleen muuttua iltapäiväksi. Vesisateen vuoksi olin pukeutunut keltaiseen sadeviittaan (joka näin sivumennen sanoen on erittäin epäkäytännöllinen hillasuolla).

Hilloja oli harvakseltaan. Noukkaisu, askeleita, hilla meni tässä välissä suuhun, noukkaisu ja kävelyä. Sankon pohja ei tuntunut millään peittyvän.

Menin tupakkitaukoa pitävän enoni luo kyselemään kuinka marjastus sujuu. No ei suju, ei. Siispä päätimme tehdä tulet.

Koska oli satanut hiljalleen koko päivän, ei kuivaa sytykettä tahtonut löytyä. Enoni ei ole mikään maailman kätevin erämies, mutta sitäkin kekseliäämpi. Aikansa etsittyään pyysi minulta palan sadeviittaa. No sehän roihahti hyvin.

Koska en erityisemmin pitänyt viitasta, annoin sen enolleni kokonaan sytykkeeksi. Saimme aikaan varsin näyttävän nuotion vesisateesta huolimatta.